Päv päv

Tuhnu... 

Oon oikeestaa sanaton. Ylpee ittestäni, ja onnelline. Heinäkuu on ollut elämisen arvonen. Oikeestaa koko kesä, vaikka toisinaan tein vain sisäistä kuolemaa. Okei useinkin, mutta siis silti. Loppua kohden lomaa tuntuu, että elän enemmän ja ehkä herään siitä koomasta pikku hiljaa, joka vallitsi aivan liian pitkään tuolla jossain. Tai sit vaan aurinko on hieno heppu, ja se on piristäny. Tai sit ihmiset on vaikuttajia siihe. :)

On tullu seikkailtuu keskustassa ja ihan Nuijamaan peräkylillä. Eilen käytii Hennan kanssa kattoo Monsterit yliopisto, oli ihan hyvä. Sitten kun siihen lisäsi sitä oman elämän huumoria - eli siis sitä, että iha ku mie, tai työ, tai sie jne - sai makeet naurut. Sitte hieman seikkailua siellä täällä, pian tuli yks kaveri hakemaan pois keskustasta. Alunperin miun piti mennä oman nahkani turvaamikseks kotiin suoraan siitä, mutta ajattelin että ihan sama kun kuitenkaan en näe porukkaa pitkään aikaan, niin nyt voi vähän olla kauempaa pois.
Hennalla... oli hauskaa. :D
Sitten joskus vähän ennen kahtatoista olin kotona kun tyypit heitti miut kotiin ja jatkoivat matkaansa teille tuntemattomille.

Sinänsä tekis mieli tavata miljoonia muitakin ihmisiä vielä tänä kesänä, mutta pupupöksyissä ja myöskin nyt taas loppu loma täynnä jo kaikkea. Huomenna nokka kohti Tallinaa ja Pärnua, kerrankin matka joka kuullostaa enemmänkin painajaiselta. Koska 13 ihmistä, sukulaiset siis hyökkäävät mukaan. Joo oikein sukumatka. jippii... jäisin mieluummin tänne.