Pigaluukki elämään

On niit parempiakin päiviä aina ollut. Pari viimestä päivää oon osannu olla vähän kärttynen.. mm. tänään kännykkä lensi seinään, hajotin kaapin oven. Kyllä, en ollut iloinen, olin harvinaisen äkänen, ja onneks kukaan ei eksyny tielle kysyy mikä siul on.
Pieni yllätys iskee ehkä nyt joillekkin nimitytäin positiivisiakin asioita sattuu (huonot vaa aina mainitaa ekana). Sain viimeinkin ajoluan, mutten korttia koska traktori korttia en oo vielä suorittanu. Minuahan siis ei enää saa jäämään kotiin. ;) Hmm.. ratsastukset alko taas, ei kovin hyvin, mutta kuitenkin hevosia taas en siis valita. Mitäköhän vielä. En tiedä. Elämä potkii nyt tarpeeks päähän, etten keksi oikein tuosta enempää. Voin kai ylistää nytkin kavereita. Mutten miehiä (tästä selitän joskus toiste). 

Hmm.. ei kai miulla muuta. Nopea pikakatsaus elämääni. Mutta siis ihmiset jos te haluatte tarkemmin tietää henkisenelämäni menoa voitte katsella miun tumblria. Koska addikti, niin siellä myös on sekaisenmieleni menot kuvina ja tekstin pätkinä. Siksi myös tää bloggauski taas vähän jääny. Varmaa tää koht jää taas jäähylle. Tai mistä sitä tietää.

Buum buum

Jotain outoa löytyi tänään koulunpenkiltä nimittäin minä. Kyllä, koulu teki paluun taas arkeen. En sanoisi, että revin eilen hiukset irti itkupotukuraivareiden keskeltä, koska koulu, oikeastaan unohdin koko jutun. Unohdin laittaa herätyksenkin.. 

Päivä alkoi äidin soittoon, että herätys kellon on kymmentä yli kaheksan! Siinä vaiheessa kaksi tuntia nukkunut peikko hyppää sängystä (ja kolauttaa päänsä yläsängyn pohjaan) ja menee nopsaan laittamaan ittensä ihmisen näköseksi.

Uhh.. oma luokka paras luokka, vai? Ainakin muistin sen hyvät ja huonot puolet, muuta en sano.
Huomenna alkaisi sitten opiskelu. Bläähh.. miuta kiinnostaa mieluummin tutkia kuinka monta reikäpari sukkia miulla on kuin istua koulun penkillä ja jopa oppia jotain uutta. Kuitenkin lupasin itselleni, ja äiteelle, että tämä vuosi yritetään oikeasti. Pääsis ehkä muuttamaan täältä pois jos koulut menee hyvin. Ainakin niin on luvattu, mutta meidän äiti on aina vähän petollinen lupauksiensa kanssa.

Mutt juu, näkyillää jos koulu ei vie taas tapaansa kaikkea energiaani. 

Röllipeikko

Tömistelen takaisin arkielämään lomaelämästä, molemmat yhtä perseestä. Menempä tästä viiltämään ranteet auki nyyh nyyh. Voihan lol, kuinka hassu olenkaan.

Juu.. selitän joskus tuosta reissusta vähän iloisemmin, ja paremmalla tuulella. 

Päv päv

Tuhnu... 

Oon oikeestaa sanaton. Ylpee ittestäni, ja onnelline. Heinäkuu on ollut elämisen arvonen. Oikeestaa koko kesä, vaikka toisinaan tein vain sisäistä kuolemaa. Okei useinkin, mutta siis silti. Loppua kohden lomaa tuntuu, että elän enemmän ja ehkä herään siitä koomasta pikku hiljaa, joka vallitsi aivan liian pitkään tuolla jossain. Tai sit vaan aurinko on hieno heppu, ja se on piristäny. Tai sit ihmiset on vaikuttajia siihe. :)

On tullu seikkailtuu keskustassa ja ihan Nuijamaan peräkylillä. Eilen käytii Hennan kanssa kattoo Monsterit yliopisto, oli ihan hyvä. Sitten kun siihen lisäsi sitä oman elämän huumoria - eli siis sitä, että iha ku mie, tai työ, tai sie jne - sai makeet naurut. Sitte hieman seikkailua siellä täällä, pian tuli yks kaveri hakemaan pois keskustasta. Alunperin miun piti mennä oman nahkani turvaamikseks kotiin suoraan siitä, mutta ajattelin että ihan sama kun kuitenkaan en näe porukkaa pitkään aikaan, niin nyt voi vähän olla kauempaa pois.
Hennalla... oli hauskaa. :D
Sitten joskus vähän ennen kahtatoista olin kotona kun tyypit heitti miut kotiin ja jatkoivat matkaansa teille tuntemattomille.

Sinänsä tekis mieli tavata miljoonia muitakin ihmisiä vielä tänä kesänä, mutta pupupöksyissä ja myöskin nyt taas loppu loma täynnä jo kaikkea. Huomenna nokka kohti Tallinaa ja Pärnua, kerrankin matka joka kuullostaa enemmänkin painajaiselta. Koska 13 ihmistä, sukulaiset siis hyökkäävät mukaan. Joo oikein sukumatka. jippii... jäisin mieluummin tänne.