I walk around my dream

Slipknot - Psychosocial ♥

Uhkailin että tänäänkin tippuisi postaus. Äh ja niin tippuikin! Oli joulujuhla tänään, tylsää, jaettiin tokari, oli ihan hyvä, menin kaupungille, siellä oli kaneja faunattaressa mutten saa niitä, kaveri sai helixin minä saan senkin vasta 16v. ;_; Yhyyy! Iski kani kuume. Eilen olin vielä ihan pilvissä medusasta (linkki jos et tiedä), ja myöskin kulmaan läväristä. Samoin kävi mielessä pari kertaa joskos joskus ottaisi austraaliankarjakoiran, mutta ehkä joskus myöhemmin. Minulla on moonta unelma koira rotua, mutta tuo rotu olisi mahdollisin pitää. Faaraokoiraa en ottaisi ihan heti, vaikka rotu on taivaallisen jumaloitava. Tanskandoggi syö minun rahani (syö paljon, ja ei ole mahdollista ottaa opiskelia kämppään mitään jumalatonta lehmää). Hmm... oliko minulla muita. Irlanninsusi koira, samat syyt tanskandogin kanssa. Monia muitakin rotuja.   Siitä puheen ollen ne kanit. Aww... ne oli vielä niin kääpiöitä! Oi. Siellä oli kaksi aivan yli-ihanaa. Minun tuurikseni varmaan molemmat on uroksia, ja jotain jättikaneja. Oli siellä viljakäärme vauvojakin. Olen siis friikistinyt mieleltäni kaneihin, koiriin ja käärmeisiin. Hevonen olisi ihan kiva, mutten ehkä kuitenkaan... jaksaisi sitä juttua joka päivä. Rakastan kuitenkin melkein kaikkia eläimiä (paitsi ihmisiä ja kaloja ja lintuja... pöllö tekee poikkeuksen, ja haukka, ja kotka).

Kaveri sai tänään helixin. Kuulemma ei sattunut, toivoin kyllä että tulisi edes joku silmien räpäytys että tuntuu. Haha. Nauratti kun toinen ei tuntenut mitään. Oli pistellyt kynsilläkin itseään korvista, miltä se tuntuu! Itsekkin testasin. :P Itse haaveilen lävistyksistä ja tatuoinneista. Jotenkin olen perustanut ulkonäköni jo nyt niiden ympärille. En voi tehdä tätä tai tätä muuten lävärit eivät kävisi tai muuten näytän rumalta jos vielä ei ole lävistyksiä. Noh jaa... tuskin koskaan mitään tuleen ottamaan, ja kaverit vaan reijittävät itsensä, Ja minä nurisen nurkassa kuinka elämä on perseestä. Samoin tatuoinnit. Muut tekevät itsestään paperia ja minä mutisen kuinka tämä on väärin.  MUTTA! Hahaa repikää reikää. Sain tänään venytykseni. Ahh.. olipas se pieni. Kuvittelin isommaksi. Mutta hieno sen on. Laitan vaikka nyt hienon ihq d44 leisoilu kuvan! Hahahaa! :D Isompaa on tulossa, tuo siis 3mm.
Kuva tässä joten klikkaa
Koulun todistus oli ihan ok. Kolme ysiä ja muut kaseja. Hmm.. oletin ihan oikeasti puhtaan vilpittömästi että olisi 9 käytös mutta ei 8. Vaikka hieman vittuilin opettajille, meidä luokan poikiin olen oikea kultamussukka. Jos niitä ei olisi meidän luokalla, saattaisin olla ehkä se luokan karmivin oppilas. Mutta he saavat tehdä työt puolestani, joskus vetää vähän liiankin lujaa... korjaan aina.

Noh joulu on KAHDEN päivän päästä. Saan sittenkin ne turkoosit villasukat, tai tiedä häntä jos äiti vaan huijasi kun valitin asiasta. Kuitenkin jotkut tylsät mustat villasukat, kyllä, hakkaan pääni paskaksi jos asia on näin. Auts. Noh kuitenkin joulumielet sinne ja sitten 25. päivään! Chao! o/

You make me smile, my friend

Hmm.. mietin tässä. Haluanko kirjoittaa mitä. Haluanko kertoa tästä tyhjästä fiiliksesta vai mitä minä oikein tahdon? Taidan kertoa vaikkapa nyt ystävistä. Usealla ihmisellä heitä on, joillakin ei.  Minulla on yksi johon luotan, yksi jolle voin vittuilla ihan vapaasti, yksi jolle näytän kieltä kun kaikki on päin seinää. Mietin aina, miksi sen pitäisi edes yrittää jaksaa miuta. On aika ilmi selvää, että otan hermoon kerta pari päivässä ystäviäni.  Olen kiitollinen että ovat edes pysyneet matkassa tähän asti, jollain tapaa. Vaikka aina tule mietittyä kuinka voisin yhä olla se yksinäinen penska räkäposkella, mitä siis olen ipanana. Silloin en osannut olla kuin muut, nyt en halua olla kuin muut, en tahdo että kukaan tutustuu minuun, koska he pettyisivät. Pettyisivät tähän kusimulkeroon.

Itselläni on hieman vaikeuksia tottua ihmisiin, luottaa ja edes suhtautua uusiin tuttavuuksiin kovin iloisesti. Olen surkea pitämään ystävyyssiteet kasassa ja todella surkea luomaan moisia. Yksi syy on se luottamus. En osaa luottaa melkein edes itseeni niin kuinka voisin sitten muihin luottaa? Ainakaan luottamus ei ihan heti heruisi. Jos voisin vain tietää miksi aina olen epäluuloinen itsestäni, en muista. Pelkään itse olevani riittämätön, edes kaverina. Kuitenkin luonteeni on hieman mitä on, en voisi koskaan luvata olevani kunnon ystävä, sellainen joka ei satuttaisi, tai sellainen joka oikeasti välittää. Olen hieman katkera miten annoin elämön mennä, siksein muihin pahemmin tahtoisikaan antaa aikaa, enää uusille ystäville, uusille kasvoille. Hrr... jotenkin vain ahdistaa.

Ystäviä ilman olisin varmaan masentunut vamma, joka ei osaisi sanoa mitään, hiljainen, angstinen ja väkivaltanen. Hieman minulla ollut kaiken muun kanssa ongelmia paitsi hiljasuuden. On hieman tullu törmäiltyä.. kivuliaastikkin. Tosin ystäväni on aina jollain tapaa auttanut. Usein vain olemalla olemassa. Aina en sano kaikki on päin hevonvittua, mutta se usein paistaa minusta. Liian hyvin oppinut tuntemaan tuo minut. Joskus vain teksi mieli käpertyä tuon luokse olla hiljaa ja vain purkaa ajatukset. Mutta tiedän etten osaisi olla hiljaa, tietäisin että vaivaantuisin. Vaikka tuo ihminen on minulle tärkeä, en edes tiedä miksi olen kiintynyt ihmiseen, joskus tekisi tietysti vain mädällä kalalla naamaan lyödä "HERÄÄ PAHVI!". Olisi varmaan ilme näkemisen arvoinen :D Ehkä se suuttuisikin, mutta tökkisin niin kauan että se raivostuu ja sitten.. en tiedäkkään mitä tekisin sen jälkeen. :D   Ystäväni kun välillä on hieman miten sanosi, vittuuntunut/angstinen tai sen oloinen. Ahdistaa suunnattomasti. Mitä voin tehdä sille että se hymyilee?! Olen maailman surkein piristäjä. Tykkään enemmänkin kuunnella huolet ja sitten jotain, pohtia pois ne tai jotain muuta vastaavaa. Halata vaikka, vaikka kovin fyysisen kosketuksen ihmisiä olekkaan.



Äh jopas meni hieman tavallaan aiheesta ystävät - ystäväni on liian tärkeä aiheeksi. :) Ei se varmaan haittaa. Kun asia on näin, valitan.   Tämä teksti on tehty 13.12.

Tää päivä. Voihan helvata mikä ahistus. Ahistaa perkeleesti. ÄRGH! Ja todellakaan kaverin vaikeudet ei auta pätkääkää. Tekee mieli auttaa mutta hitto soikoon, en voi koska tuskin edes osaa itsestäni pitää huolen, enkä edes osaa. Kaikki on valahtanu, kaikki elo miun silmissä tahon sen katoamaan, se on turhaa! Jumankauta. Toki mie hymyilen nauran ja teen kaikkea liiankin räväkkää. Se on miun persoona jos tuntuu että kohta kolkuttaa veitsi kurkulla.  Äh en osaa sanoa mitään. Onneksi vielä on jotai etten masennu. Tieniangsti nyt kuuluu asiaan tietysti, mutta se on todella hölmöä tuntea se tunne. Noh juu koulussa taas vähän meni miten meni. Selvisi että liikuntakin on 7 ♥