Tuota noin, eilen viittasin, että tänään tulisi luultavasti hieman jotain lässytystä (= minä avaudun jollain tapaa). Buhehee, nyt se alkaa.
Koska edellisessä blogissa puhuin unelmista, joten päätin nyt hieman sanoa, mikä olisi oikeasti unelmaa tai haavetta. Tiedän, etten tälläisenä laiskana paskana saa ehkä kahta unelmaa tai yhtä toteutettua. En ole ihminen joka sitoituu tiettyihin asioihin hyvin ja intohimolla jne. Mie vaan elän, en rakenna oikeestaa tavotteita, kuten jo sanoin, joten sinänsä huonompi juttu, mutta en voi vaan mitään.
Unelma ois muuttaa joko Australiaa tai Englantiin, sinänsä ehkä kuitenkin Englantiin, jotta ois helpompi käydä joskus katsomassa perhettä. Englannissa vaikka on sateista, ja siellä ole mikään erikoisen lämmin/kylmä ilmasto. Juuri sellainen kuitenkin, että minä siellä viihtyisin. Australia taas on maantieteellisesti kiinnostavampi (Englanti tavallaan kulttuuriltaan) ja noh siellä on aina lämmin ja siellä on meri, joka houkuttelee uimaan ja rannalle ottamaan aurinkoa. Mutta käsityksen mukaa siellä on todella tarkat maahanmuutto jutut? En sitte oo varma. Kuitenkaan tuskin kumpaankaan koskaan muutan, voihan sitä aina tonne pohjosempaa Suomee muuttaa (tai johonkin keskisuomee). Jos ei pysyn täällä.
Toinen unelma on pitemminkin tavallaan helpompi, mutta vaatii henkisesti enemmän.
Ois mukavaa kisata koulua (kouluratsastus) vielä joskus ehkä kansainvälisissä. Tosin mie tyydyn mieluummin harrastelija tasoon, koska en mie uskalla. Pilaisin kuitenkin hevosia, vahingoittaisin niiden upeasti koulutetut liikkeet. Hevosetha oppii koko ajan uutta, siksi jos ne päästää aluksi helpolla, kun ne kettuilee, on vaikeempi saada ne myöhemmin tottelemaa tunnilla. Ne on siinä vaiheessa oppinu olla piittaamatta siitä lullukasta siellä selässä. Vaikka 5vuotta on takana, näyttäs että ois vasta 2vuotta, ei se mitään hiljaa hyvä tulee, eikö? Mieluummin kuitenkin hevosmiestaidot, kuin ratsastustaidot. Ja miulla kumpaakaan ole. Aika näyttää. (Hyvin vaikea yrittää miettiä, että ajastaan, kun tuomitsee itsensä surkeaksi ratsastajaksi, ja miksen vain luovuttasi, nyt sanon että lol).
Haluan suorittaa kaksoisopinnot, lukio että amis. Hurr.. en tiedä sitten jaksanko. Se nähdään sitten kun rupean laittamaan hakua paikkoihin. Ammattia ei oo vieläkää oikei valmiina, en mie tiiä. Ahistaa ku ei tiiä miksi ihmeen ammattilaiseks mie haluan?!
Tatuointeja, lävistyksiä, sisustamista, kehitystä eriasioissa, haluan viettää kunnon opiskelija elämän, tahon pärjätä koulussa, saada miellyttävän kropan, tahon haasteita tietty, joku tietty lemmikki, joku jota rakastaa. Haluan elämän! Elämän mihi mie voin olla ees hetken tyytyväinen. Paljon asioita mihin mie voin vaikuttaa toisiin asioihin mie en vaikuta, vaan aika. Toki kaikki aikinaan, mikään ei tule olemaan täydellistä, elämä ei oo helppoa, ja kaikki pitää
itse saavuttaa. PITÄÄKIN OLLA HELVETIN VAIKEAA! Tietty mie teen asioista mielessäni tosi vaikeita, ja en osaa kattoo erikulmista (kute meijen äiti ja muut sanoo oon aika mielikuvitukseton tosiasioissa, en yritä ees kattoo asioita eritavalla, tuomitsen suoralta kädeltä).
Kaikki kai joskus vaan selviää ja tulee miusta sitten vaikka... tarjoilia ja kurjaelämä, kyllä mie ehkä jostain pidän sillo? Ei kaikki asiat voi olla samaan aikaan huonosti, toki niin aattelee kun on pahalla päällä yms. mutta kuitenkin ei niin ole. Miekin joskus aattelen ja kiroon, että yhyy, mutta sitten ei kaikki oo pahasti. Ehkä yks, kaks, no pari asiaa, mutte kaikki. Pessimistin on vaikea myöntää tota, mutta päätin kuitenkin sanoa sen.
Nyt öitä, tulipaspitkäjuu..
