16 joulukuuta 2012

Deep Freeze



Pelaan ku addikti tätä peliä, hyvin häiritsevää. :]

Tänään tuli käytyä... rippi kirkossa, jossa tajusin, etten tosiaan taho sitä. Mietin jos tosiaan jättäisin ne kaikki kirkko jutut välistä, niin en edes pääsis. Tänää ois ollu tosi hyvä tilaisuus saada yksi merkintä jo siihen lippulappuseen, mutta mie en halunnu. Mikä lie kapinakärpäne purassu. Noh katsoo nyt, kun rippilahjakin mitä toivoin tuli tässä yliviivattua aika nopeaan ja näin. Mutta tuota noin, noh, pitäähän tässä suvussa olla yksi häpeäpilkku joka ei jeesuksesta välitä ja jättää mokoman humpuukin väliin, oli se sitten kivaa tai ei.
Epäilen vahvasti, että vuoden päästä ihmettelen miksi ihmeessä valitin rippileiristä, kun se oli niin hieno...

Niin ne eiliset tunnelmat, kyllä ne vähä paremmat on. Vaikka nyt äiti on aika käärmeissää ku lopetan ratsastuksen kokonaa, käyn tän kortin loppuu, ja vannoin, etten enää ikinä mene talille, ja sillä selvä. Meni siinä pakkitili vähäks aikaa kylmäs, kuulemma kohta tulee kone kielto ja puolet lahjoista palautetaan (= syystä että ne oli hevoskamoja). Noh jaa, miun päätös, en mie voi pakosta ratsastaa. Äiti mietti miksi mie ees nyt yhtä äkkiä haluan lopettaa, eikö hevoset ollu miulle ku toine elämä. Epäili myös, että olin aineissa.
Jaa-a, ei näköjää ollu. :'D

Ensipostauksessa kuvia, pelkkiä kuvia, ei marinaa tai muuta vastaavaa.

15 joulukuuta 2012

Luonnonlahjakkuus

Tumblr_mcv1q5lptl1rp54kqo1_500_large


Kai tiedätte sen tunteen ku haluu vaan päästää irti kaikesta, ei ees jaksa aatella selkeesti ja positiivisesti? Totta puhuen mie en enää jaksais ees jauhaa tätä samaa paskaa päivästä toisee mielessäni, mutten saa sitä pois. Tästä on tullut tapa, turvallinen ja 'lohduttava'.
Yksinkertaisetkaan asiat ei enää tuo sitä iloa mitä ennen, en ees tunne ansaitsevani niitä, miksi ansaitsisin? Paska elämä, paskan jauhaja ja ennen kaikkea merkityksetön. Pilaan kaiken, luonnonlahjakkuusko?
Kaverit, jaa en sitten tiedä enää. Vuokrahevonen, päätin tänään etten ansaitse sitä. Elämä, ollut päin persettä jo pitkään. Miten menee, oikeastaan ihan hyvin.
Tahdon pois täältä!
Tuntuu säälittävältä valittaa, mutten tiedä mihin purkaa tätä. Neuvoton. En osaa sanoa tätä äänee, enkä ees haluais. Onpas säälittävä olo, juuri sellainen olen huomiohuora tai jotain. Noh huomiohuoraillaan sitten.

Kuitenkin tänään tuli käytyä kaverin kanssa helsingissä pyörähtämässä. Olin aluksi nukkua pommiin, mutta hyvin kerkesin, päivä vierähti ja nyt istun tässä... laitoin uusiksi ulkoasun, bannerin kimppuun olen toistaiseksi pirun laiska käymään.Ja taas tästä tuli Johannan teiniangst postaus, jipiii, kaikki riemuitkaamme! Joulukuuhun on hurahtanut tämäkin aika muuten, minä usein niin jouluihminen en jaksaisi välittää siitä yhtään, ei vain nyt tunnu toimivan mikään.

Lukijat