Kai tiedätte sen tunteen ku haluu vaan päästää irti kaikesta, ei ees jaksa aatella selkeesti ja positiivisesti? Totta puhuen mie en enää jaksais ees jauhaa tätä samaa paskaa päivästä toisee mielessäni, mutten saa sitä pois. Tästä on tullut tapa, turvallinen ja 'lohduttava'.
Yksinkertaisetkaan asiat ei enää tuo sitä iloa mitä ennen, en ees tunne ansaitsevani niitä, miksi ansaitsisin? Paska elämä, paskan jauhaja ja ennen kaikkea merkityksetön. Pilaan kaiken, luonnonlahjakkuusko?
Kaverit, jaa en sitten tiedä enää. Vuokrahevonen, päätin tänään etten ansaitse sitä. Elämä, ollut päin persettä jo pitkään. Miten menee, oikeastaan ihan hyvin.
Tahdon pois täältä!
Tuntuu säälittävältä valittaa, mutten tiedä mihin purkaa tätä. Neuvoton. En osaa sanoa tätä äänee, enkä ees haluais. Onpas säälittävä olo, juuri sellainen olen huomiohuora tai jotain. Noh huomiohuoraillaan sitten.
Yksinkertaisetkaan asiat ei enää tuo sitä iloa mitä ennen, en ees tunne ansaitsevani niitä, miksi ansaitsisin? Paska elämä, paskan jauhaja ja ennen kaikkea merkityksetön. Pilaan kaiken, luonnonlahjakkuusko?
Kaverit, jaa en sitten tiedä enää. Vuokrahevonen, päätin tänään etten ansaitse sitä. Elämä, ollut päin persettä jo pitkään. Miten menee, oikeastaan ihan hyvin.
Tahdon pois täältä!
Tuntuu säälittävältä valittaa, mutten tiedä mihin purkaa tätä. Neuvoton. En osaa sanoa tätä äänee, enkä ees haluais. Onpas säälittävä olo, juuri sellainen olen huomiohuora tai jotain. Noh huomiohuoraillaan sitten.
Kuitenkin tänään tuli käytyä kaverin kanssa helsingissä pyörähtämässä. Olin aluksi nukkua pommiin, mutta hyvin kerkesin, päivä vierähti ja nyt istun tässä... laitoin uusiksi ulkoasun, bannerin kimppuun olen toistaiseksi pirun laiska käymään.Ja taas tästä tuli Johannan teiniangst postaus, jipiii, kaikki riemuitkaamme! Joulukuuhun on hurahtanut tämäkin aika muuten, minä usein niin jouluihminen en jaksaisi välittää siitä yhtään, ei vain nyt tunnu toimivan mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti