Jotain outoa löytyi tänään koulunpenkiltä nimittäin minä. Kyllä, koulu teki paluun taas arkeen. En sanoisi, että revin eilen hiukset irti itkupotukuraivareiden keskeltä, koska koulu, oikeastaan unohdin koko jutun. Unohdin laittaa herätyksenkin..
Päivä alkoi äidin soittoon, että herätys kellon on kymmentä yli kaheksan! Siinä vaiheessa kaksi tuntia nukkunut peikko hyppää sängystä (ja kolauttaa päänsä yläsängyn pohjaan) ja menee nopsaan laittamaan ittensä ihmisen näköseksi.
Uhh.. oma luokka paras luokka, vai? Ainakin muistin sen hyvät ja huonot puolet, muuta en sano.
Huomenna alkaisi sitten opiskelu. Bläähh.. miuta kiinnostaa mieluummin tutkia kuinka monta reikäpari sukkia miulla on kuin istua koulun penkillä ja jopa oppia jotain uutta. Kuitenkin lupasin itselleni, ja äiteelle, että tämä vuosi yritetään oikeasti. Pääsis ehkä muuttamaan täältä pois jos koulut menee hyvin. Ainakin niin on luvattu, mutta meidän äiti on aina vähän petollinen lupauksiensa kanssa.
Mutt juu, näkyillää jos koulu ei vie taas tapaansa kaikkea energiaani.
Uhh.. oma luokka paras luokka, vai? Ainakin muistin sen hyvät ja huonot puolet, muuta en sano.
Huomenna alkaisi sitten opiskelu. Bläähh.. miuta kiinnostaa mieluummin tutkia kuinka monta reikäpari sukkia miulla on kuin istua koulun penkillä ja jopa oppia jotain uutta. Kuitenkin lupasin itselleni, ja äiteelle, että tämä vuosi yritetään oikeasti. Pääsis ehkä muuttamaan täältä pois jos koulut menee hyvin. Ainakin niin on luvattu, mutta meidän äiti on aina vähän petollinen lupauksiensa kanssa.
Mutt juu, näkyillää jos koulu ei vie taas tapaansa kaikkea energiaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti