Olen usein ollut sitä mieltä, kuinka säälittävää on kun teinit ovat innoissaan känniurpoilusta. En voi silti itseäni kaunistella sen enempää. Tuli vietettyä perjantaina pikkujoulut Hennan ja sir Mäntin kanssa. Pienessä sievässä. Täytyy sanoa, että se yksi lyhyt ilta piti sisällään paljon. Sanoja joita kadun, ja sanoja joita en voi unohtaa. Sain viettää aikaa kahden tärkeän ihmisen kanssa, taas vaihteeksi ja kunnolla.
Nyt kuitenkin on maanantai. Ei niin inhottavan nihkeä, ja tylsä maanantai. Täytyy sanoa, että tunteetkin heittäneet hieman sinne tänne. Löydyin poikaystävän kainalosta miettimästä maailman menoa kahvikuppi kädessä. Joskus sitä ei aina usko, että jokin tilanne on totta. Aina en tahdo uskoa, että toisinaan onni potkaisee. Ehkä joooskus hieman kivuliaasti aluksi, eikä se niin täydelliseltä pilvilinnalta tunnu, mutta kuitenkin.
Ja vielä viimeiseksi; Kysely taas vaihteeksi. Käykääs äänestämässä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti