Sosiaalisen elämän loppu ja alku

Tässä on vietetty niin rippijuhlia ja kuin hautajaisia. Oltu kavereilla ja kotona. Tuntuu oikeastaan, että kokoajan ollut jotain tekemistä, en odottanut sitä kesän alussa. Nyt pari päivää yksin on tehnyt miut ehkä  hulluks, en yleensä oo näin sosiaalinen, ja nyt kun olin hetken en osaa olla yksin.

Olin viimeviikon torstaista perjantaina Hennan kanssa säätämässä. Perjantaista lauantaihi Ellillä Saanan kanssa yötä. Pääsin nukkumaan sunnuntaiksi kotiin, ja sitten jo maanantaina Saanalle yöksi, siellä kaksi yötä.  Tyypit asuu järven rannalla, joten tuli huomattua, että en osaa soutaa ja vesitramppa on yksi maailman 8 ihme.
Keskiviikkona, oletin viimeinkin olevani yksin kotona, ja äiti sano, että nyt pieni hengähdystauko ja kotona pitää olla... joten raahataampas kaverit meille. Henna ja Panu meille yöksi ja näin. Mikäs siinä. :) Äähh on ollu ihan hauskaa, taino hauskaa.

Unirytmi on kyllä oikeastaan päin puuta. Kavereitten kanssa sentää sain perseen ylös ennen kahtatoista vaikka valvokin myöhään. Nyt kun taas saan nukkua yksin herään kahden-yhden maissa. Plää.. ja nukkumaan kolmen neljän maissa. Uh, mikä ongelma. Pitäs saada korjattua, mutta ei oikeastaan huvita/ole muutakaan tekemistä enää kuin nukkua.

(Kaikki kuvat kännykällä joten kärsikää)

Möröt... tupakalla.

Käytii Hennan kanssa tutkimassa hylättyä baaria.

Ja makoiltiin tiellä ja otin sitten tämän ainoan julkaisukelpoisen kuvan.