Kaikilla on ongelma itsensä kanssa, pieni ja huomaamaton tai suurempikin. Vihataan tiettyä tai tiettyja osaa/osia itsestään, luonteen piirettä tai ulkomuotoista seikkaa. Niitä toisinaan peittää muilta toisinaan annetaan näkyä. On tärkeetä, että vaikka ei pidä itsestään joltain kantilta katsottuna, osaa hyväksyä silti ittensä.
Mie en voi sanoo, että osaisin hyväksyä itteni täysin. Elän tavallaan muiden varjossa. En voi sanoa että kadehdin muita, mutta voin sanoa, että etin näistä muista asioita mitä miussa ei oo, ja näin voin ruoskia itteeni miten surkea ja hirveä olen.
"Tuo on niin kaunis ja mie ihmeen perunaprinsessa" kauniit silmät, hyvä kroppa, söötti nenä, upeet hiukset ja kaikissa on jotain kaunista mitä miussa ei.
"Ihana luonne, miksen mieki vois olla noin spontaani, ystävällinen ja sosiaalinen" ja lista on loputon luonteenpiirteistä mitä ihailen.
"Miten joku osaaki olla noin hyvä ratsastamaan, ja tuo taas niin hyvä piirtämään, noillakin sosiaalinen elämä, tuolla näkemys kaikkeen..." kolmas loputon lista.
En tiedä vihaanko itteeni siinä mitä mie oon vai siinä mitä mie en oo.
Ulkosesti lihava, 10 vuotiaan näköinen, massasta erottumaton
Sisimmän miusta varmaan lukee päältä päin. Oon se kuuluisa avoin kirja. Ihminen joka ajattelee itseään, mutta silti kertoo kaiken itsestään, ja näin. En peitä tunteita, ja luonne tulee helposti selville. Oon vähän sitä ja tätä, mutten ikinä sitä mitä pitäisi olla. En unelmien ystävä, en unelmien tytär, en oikeestaan luonteeltani mitään hyvää/ihailtavaa enää kun lapsen rakastettavuus on kadonnut.
Minä olen minä, en sinä enkä hänkään. Osaan elää itteni kanssa, se on se pointti. Vaikkei se ehkä niin helppoo osaakaan olla.
Mie en voi sanoo, että osaisin hyväksyä itteni täysin. Elän tavallaan muiden varjossa. En voi sanoa että kadehdin muita, mutta voin sanoa, että etin näistä muista asioita mitä miussa ei oo, ja näin voin ruoskia itteeni miten surkea ja hirveä olen.
"Tuo on niin kaunis ja mie ihmeen perunaprinsessa" kauniit silmät, hyvä kroppa, söötti nenä, upeet hiukset ja kaikissa on jotain kaunista mitä miussa ei.
"Ihana luonne, miksen mieki vois olla noin spontaani, ystävällinen ja sosiaalinen" ja lista on loputon luonteenpiirteistä mitä ihailen.
"Miten joku osaaki olla noin hyvä ratsastamaan, ja tuo taas niin hyvä piirtämään, noillakin sosiaalinen elämä, tuolla näkemys kaikkeen..." kolmas loputon lista.
En tiedä vihaanko itteeni siinä mitä mie oon vai siinä mitä mie en oo.
Ulkosesti lihava, 10 vuotiaan näköinen, massasta erottumaton
Sisimmän miusta varmaan lukee päältä päin. Oon se kuuluisa avoin kirja. Ihminen joka ajattelee itseään, mutta silti kertoo kaiken itsestään, ja näin. En peitä tunteita, ja luonne tulee helposti selville. Oon vähän sitä ja tätä, mutten ikinä sitä mitä pitäisi olla. En unelmien ystävä, en unelmien tytär, en oikeestaan luonteeltani mitään hyvää/ihailtavaa enää kun lapsen rakastettavuus on kadonnut.
Minä olen minä, en sinä enkä hänkään. Osaan elää itteni kanssa, se on se pointti. Vaikkei se ehkä niin helppoo osaakaan olla.
 |
| True story bro. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti