True story bro. Ei piirtäminen onnistu, ei kirjoittaminen, ei ratsastaminen (tosin ratsastus ei ole taidetta, urheilua se on), ja kun katsoo hienon kirjoittajan tai taitelijan töitä oli se vuoden tai kolme nuorempi, tai samanikäinen tulee kamala alemmuuskompleksi, ja ne jos vasta mitkä alentavat fiiliksiä. Usein syy miksi näitä esim. piirtämistaukoja on, että ei vain osaa kiivetä sen häpeän ja itseinhon alta kohtaamaan harjoittelun.
Harjoittelusta se kai on kiinni. Itse en niitä mitenkään kunniaa töilläni, toisaalta en haluakkaan. En osaa piirtää anatomisesti oikein, en käyttää valoja ja varjoja, linetys mitä sekin on? Piirtopyötä ahdistaa minua, ja usein käsintehdyt ovat vain luonnoksia. En ole tämän suurempi taitaja, mutta koska taide ei ole minun elämä pääpolku (eikä myöskään hevoset/ratsastus) ei sillä mitään. Kiva harrastus.
Asiasta kukkaruukkuun!
Kuitenkin enemmän miellyn kun katson hyviä leffoja. Esim. tässä käytiin kaverin kanssa Räyhä Ralf katsomassa, samoin Skyfall äiteen kanssa katsottiin eilen, tässä illalla katsoin Meet my Familyn. Elokuva voittoista, mutta minä pidän. Tässä jo suunnittelen uutta iskua elokuvateatteriin. Onhan noita leffalippujakin parit kasaantunut... voisi käyttää pois tieltä, kun ainakin yksi mieltä kutkuttava leffoihin tulossa (Lumoava Kirous).
Ps. olenko ainut joka repii hiuksiaan sen takia koska elokuvien nimen suomennetaan aivan järkyttävällä tapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti