Pitkää tekstiä, masentunatta teiniangstia!
että menee hyvin, ja silti sorrun kamalaan itsesääliin iltaisin ennen nukkumaan menoa. Mietin mitä pitäisi parantaa, miksi olen niin suuri luuseri, etten koskaan onnistu missään. Miksi vitussa edes yritän kun kuitenkin aina ryssin kaiken. Se missä luulin olevani hyvä, mihin olen hetken tyytyväinen tukahtuu hetkessä, on muka kusista olla tyytyväinen itseensä, ehkä siksi?
Voi kyllä, perjaatteessa en osaa olla mihinkään tyytyväinen. Olen pirun itsekriittinen ja vaativa itseäni kohtaan siis. Esim. kuupperin 1910m ei ollut tarpeeksi, tämän päivän ratastus tuntui sekunnin sadas osan onnistuneelta, kun vielä opettajakin kehui, mutta heti kaivoin aivan pakosti kaikki virheet mitä tiesin ja keksin. Enpä kauaa tyytyväinen ollutkaan.
En jaksa edes muistaa milloin oikeasti olin tyytyväinen itseeni oikeasti, pidempäänkin kuin hetken. Melkein pakonomaisesti keksin ja etsin virheet itsestäni, tai tekemästäni. Keksin vaikka kuinka pitkän listan miten haukkua itseäni, ja se melkein tuntuu sairaan hyvältä, vaikka se kyllä latistaa hieman tunnelmaa.
Ihannoin siksi itsevarmoja ihmisiä. Arvostan, jos joku osaa olla tyytyväinen itseensä ja suorituksiinsa, ei hauku itseään kokoajan mielessään ja osaa oikeasti arvostaa itseään ihmisenä. Oikeastaan ihannoin sellaista, itse en tätä taitoa osaa.
Voi kyllä, perjaatteessa en osaa olla mihinkään tyytyväinen. Olen pirun itsekriittinen ja vaativa itseäni kohtaan siis. Esim. kuupperin 1910m ei ollut tarpeeksi, tämän päivän ratastus tuntui sekunnin sadas osan onnistuneelta, kun vielä opettajakin kehui, mutta heti kaivoin aivan pakosti kaikki virheet mitä tiesin ja keksin. Enpä kauaa tyytyväinen ollutkaan.
En jaksa edes muistaa milloin oikeasti olin tyytyväinen itseeni oikeasti, pidempäänkin kuin hetken. Melkein pakonomaisesti keksin ja etsin virheet itsestäni, tai tekemästäni. Keksin vaikka kuinka pitkän listan miten haukkua itseäni, ja se melkein tuntuu sairaan hyvältä, vaikka se kyllä latistaa hieman tunnelmaa.
Ihannoin siksi itsevarmoja ihmisiä. Arvostan, jos joku osaa olla tyytyväinen itseensä ja suorituksiinsa, ei hauku itseään kokoajan mielessään ja osaa oikeasti arvostaa itseään ihmisenä. Oikeastaan ihannoin sellaista, itse en tätä taitoa osaa.
Tietty kaikilla on hetkiä jolloin mikään ei kelpaa. Itse kuitenkin alistun itseni haukkumiseen, se melkein jopa tuo minuun virtaa, mutta samalla se tukahduttaa halua yrittää sen enempää. Vihaan häviämistä, vihaan toiseksi tulemista, vihaan myös muuten vain epäonnistumisia. Kärsivällisyyteni on lähes nolla. Olen aina ollut sellainen keskitason kulkia vähän kaikessa. En ole mikään hyvä koulussa tai harrastuksissani, enkä myöskään siinä mitä itse tykkään luoda. Olen niin sanotusti tavallinen ihminen.
Itse toki yritän joskus lohduttaa itseäni pettymyksistä, että ihan hyvinhän se meni, mutta ei kauaa kun jo haukun itseni pystyyn. Ei se mitään kivaa ole, mutta ehkä se on osa persoonaani? Tai se on vain tapani, jolla luulen olevani hyvillä mielen, ja etten pettyisi asioista, tiedä häntä. Voisin sanoa, että kaveritkin tuntee miut paremmin ku mie ite.
Saat luvan taputtaa itseäsi, jos jaksoit lukea moisen tekstin loppuun saakka. Papukaijamerkki ja sata pistettä! :)
Saat luvan taputtaa itseäsi, jos jaksoit lukea moisen tekstin loppuun saakka. Papukaijamerkki ja sata pistettä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti