Jos saan aikaa se varmasti onnistuu
Muttei tänä yönä
Jääköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen
Muttei tänä yönä
Muttei tänä yönä
Jääköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen
Muttei tänä yönä
Jotkut varmaan tunnisti kappaleenkin jo, mutta jollain tapaa tämä
Päiviä ihmiset. Miten sen sanoisi, on vähä pettyny olo itteensä aika monenki asian kohdalla, mutta silti on jotenkin hyvä olo. Ehkä se johtu vaa hyvästä päivän alotuksesta, tai aurinkoisesta säästä? En sitten tiedä. Tai sitten eilen leivottuihin muffinsseihin meni jotain ylimääräistä..? Noh ei sentään.
Äitee täällä on huutanu pari kertaa, että mie en täytä lupauksiani. Alkaa ahistaa moinen, ja siks ei ees huvita puhua sille, tai pahemmi kellekkää muulle. On erakoitunu olo, mutta mie alan pitää siitä. Oon pennusta lähtien ollu aikalailla 'yksinäinen'/itsenäinen. Toki takerrun kavereihin, ja se näkyy, mutta kyllä miusta huomaa ainaki miun mielestä, että miuta ei oo luotu suureen porukkaan, tai sitten pahemmin muutenkaan sosiaaliseen elämään. Siinä varmaan myös yksi syy tän blogin olemassa ololle. On asioita joita mie en sano ääneen koskaa, edes sille luotettavimmalle, koska mie oon tottunu patoamaa asioita sisälle. Se on omalla tapaansa epäkunnoittavaa muita kohtaa, etten kerro kaikkea, mutta minkä mie ittelleni mahan.
Nyt takaisin nyky hetkeen noista synneistä syvistä.
Kesälomaa on vaa enää hetki, ja pari kaveria oli miulle tosi tärkeetä nähä, mutta perkele niillä on kamala kiire asioitten kanssa. Samoin omilta osin aina on jotain muuta jos joku vois olla. Ihanaa onnea. Kai tää kesä alko sit ollakki tässä. Toki otan vielä sen ilon irti minkä pystyn. Ja se ilo taitaa olla tietokone ja mässäily?
Kumarrukset hyvät päivän jatkot toivotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti