Lakettelemassa

Mieli on ku tuuliviiri. Eilen olin onnessani hevosen selässä, ja tänään päätin lupauksen itelleni joka pitää. Lopetan ratsastuksen kesällä, leirin jälkeen. Hevoset on tietty tärkeitä miulle, ja ne kohentaa miun mielialaa huomattavasti. Mutten tahdo pilata hevosia, joten jätän ratsastuksen. Voisi toki jatkaa talli hommilla, mutta sitten suren liikaa lopettamista. Joten unohdan sitten koko konit kokonaan.

Elikkäs tänään kävin laskettelemassa. Ensimmäistä kertaa ikinä laskettelu suksilla ja niissä 'isoissa' mäissä. Okei menin aluksi hyvin loivaa makea ja naruhissillä. Keh keh... Kaveri opetti siis laskettelemaan. Oli varmaan koomista kun minähän en osaa siis oikein luiseluhiihtoa, niin tönötän siellä sellaista urahiihtoa eteenpäin. Pari kertaa kun kaaduin, tai jarrutin mäkeen, piti kaverin kanssa tapella tulenko sieltä sitä loppu matkaa alas, vai enkö tule. Mutta tiesin, että joko jäähän siihen ja kuolen paikoilleni, tai sitten vain laskean aluksi. Syy miksi usein kaaduin oli kun menin niin pirun hitaasti. 5vuotiaatkin lasketteli paremmin kuin minä.
Tunti meni ja rupesin pysymään pystyssä, oli pitkä aika. Olen hidas oppimaan. Laskettelu oli yllättävän kivaa, vaikka marisin pitkään ennen koko tätä päivää, kuinka laskettelu on sitä ja tätä. Mutta kivaa se oli. Vois mennä uudestaaki, vaikka tuunkin menemään luultavasti 2vk päästä leville. Samainen kaveri on sinne nyt raahaamassa, omalle mökillee sinne. Käydää varmaa myös issikkavaelluksella, mutta pitää nyt kattoa.

Runnoin jo entisestään paskana olevan polveni, ja eilen vissiin sijoiltaan lähtenyttä kättäni. Taino käsi lähti eilen sijoiltaan ennen ratsastusta, ja kärsin siitä sitten tähän päivään asti. En tiedä onko se varmasti sijoiltaan, vai kuvittelenko vain. Helvetin kipeä se on, ja kun siitä tuli kipeä kuului mukava naksahdus/rusahdus. Nyt se on kipeä, ja en voi nostella sitä pahemmin ylös päin. Mutta ennenkin olen kipua sietänyt, joskus jopa nautin siitä.

Olikohan muuta? Aivan, oltii mäessä joskus kymmeneltä? Tai kaksikymmentä yli. Sitte lähettii jossaki varttia yli kaks. Oltii siis sinänsä aika pitkää. Kun sanoin, että tää ei onnistu, vähänkö hölmöä. Kaveri totes, että poiski voidaan lähteä. No ei kun tahoin lasketella. Kannattaa tehdä minun kanssa uusia asioita. Hah. Iskä ja äitee totes (ne on lasketellu joskus mut lopettivat noin 10vuotta sitte kävivät iha ulkomaillaki laskettelemassa), että varmasti tykkäisin. Intin vastaan. Mutta nyt täytyy todeta, ne oli oikeessa.

Täytyy muistaa minusta ei tule kuitenkaan himo lasketteliaa, ja minua ei saa yksin mäkeen. Ja hmm... no... suosittelen kaikkia kokeilemaan kerran elämässään, vaikka se voi aluksi sattua kun kaatuu. Itse yhdessä vaiheessa tulin selkä meno suuntaa, oikeastaan perse. Perse oli kohden taivasta minulla oli kädet maassa, ja liu'uin taakse päin mäessä. Oli varmaan koomista. Sitten taisinkin jotenkin rönähtää mahalleni. '


Okei ei minulla muuta bye bye o/