In your room

Olen usein ollut sitä mieltä, kuinka säälittävää on kun teinit ovat innoissaan känniurpoilusta. En voi silti itseäni kaunistella sen enempää. Tuli vietettyä perjantaina pikkujoulut Hennan ja sir Mäntin kanssa. Pienessä sievässä. Täytyy sanoa, että se yksi lyhyt ilta piti sisällään paljon. Sanoja joita kadun, ja sanoja joita en voi unohtaa. Sain viettää aikaa kahden tärkeän ihmisen kanssa, taas vaihteeksi ja kunnolla.



Nyt kuitenkin on maanantai. Ei niin inhottavan nihkeä, ja tylsä maanantai. Täytyy sanoa, että tunteetkin heittäneet hieman sinne tänne. Löydyin poikaystävän kainalosta miettimästä maailman menoa kahvikuppi kädessä. Joskus sitä ei aina usko, että jokin tilanne on totta. Aina en tahdo uskoa, että toisinaan onni potkaisee. Ehkä joooskus hieman kivuliaasti aluksi, eikä se niin täydelliseltä pilvilinnalta tunnu, mutta kuitenkin.

Ja vielä viimeiseksi; Kysely taas vaihteeksi. Käykääs äänestämässä. :) 

Tonttu kurkkii blogissaan

Hiljaista? Täytyy myöntää, että kiinnostus ja innostus kirjoittaa blogia on jäänyt. En kuitenkaan jaksa murehtia sitä sen enempää. Elämässäkään ei ole tapahtunut mitään uutta tai ihmeellistä.
Joulukuu vaihtui ja nyt eletään jo 8. päivää (kello 1.08). Aika menee nopeasti, tuntuu kuin vasta olisi ollut elokuu. Aika menee niinkin nopeasti, että pian alkaa tulla paniikki mitä keksiki kavereille joululahjaa. Vielä pahempi ehkä on poikaystävä - aij, että kun tuo sana poikaystävä tuntuu niin teennäiseltä.

Tämä viikonloppu alkoi jo perjaatteessa torstaina koulun jälkeen (yllätys..), koska tosiaan itsenäisyyspäivä. Perjantaina sitten poikaystävä (tuolle pitää keksiä oikeasti joku toinen nimitys hahahaa vaikka sir Mäntti) tuli meille yöksi. Toimittiin koiravahteina, koska äiti, veli ja tämän tyttöystävä oli Tallinnassa ja kaikki kolme koiraa löytyivät siis meiltä. Tietty unohtamatta minun pientä lihapullaa. 4 koiraa vahdittavana. Hyvin onnistuttiin. Koirat pysyivät suht. hyvin kurissa niinkuin tuo minun sir Mänttikin.
Tänään sitten oli taas vaikea niellä sitä pettymystä kun tajusi makaavansa sängyssä yksin, ilman ketään vieressä ja joka ottaisi kainaloon. Voi kuinka sääli. Tosiaan, koska kouluissa on vaihtunut lukujärjestys menee hankalaksi nähä toista viikolla (kun siis toinen on jo amiksessa ja minä vielä tämän kituvan vuoden peruskoulussa). Noh en sitten valita ja marmata sen suurempia. Palatkaamme asiaan vielä.

Hyvät joulukuiset jatkot. :) 

I'm still daydreaming

Olen ollu pienessä kaamoksessa. Ei ole saanut aikaiseksi koskea näppäimistöön. Muutenkaan ei tule vietettyä päiviään netin syövereissä päivät pitkät kuten joskus ennen. Tunnun aina olevan hirveän väsynyt koulupäivien jälkeen, joten käperryn usein sänkyyn kuuntelemaan vain musiikkia ja pyrkinyt kasaamaan vaeltavia, sekaisin olevia ajatuksia. Se aika tuntuu jäävän taakse, kun en nähnyt missään mitään hyvää, en osannu olla oikeasti iloinen. Tuntuu, että kaikki menee nykyään paremmin (paitsi koulu).



Äh. En ole tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin Avenged sevenfoldin keikalla Helsingissä marraskuun alussa ja sen jälkeen ei elämä ole ollut aikaisempaa erillaisempi. Vaikka kaipaan usein kaikkea uutta ja ihmeellistä, tajuaa sitä nyt, että ei sitä tarvitse joka välissä olla. Nyt on kiva vain elää tylsää pullamössö elämää. Jos totta puhutaan olen aina elänyt pullamössö kermaperse elämää. En valita.

Eipä kai muuta, pitäisi varmaan käydä nukkumaan nyt. Ja joskus panostaa blogiinkin. ;)
Öitä.

Vaaris on viisas mies

Kuvia tähän postaukseen on vähän, valitan. Kuvausinto on kadonnut taas tyystin. Onko kyse sitten surkeasta kuvaajasta, vai sitten vain täydellisestä ideoiden puutteesta. Jos sitä sitten joululahjaksi pyytäisi objektiivia... jos/ehkä.   Rambosta otan kuvia enemmän kuin tarpeeksi, ja sen huomaa näissäkin kuvissa. Pitäisi varmaan vaan ryhdistäytyä, kantaa kamera ulos ja vain ruveta kuvailemaan kaikkea jännää niin saisi koirakin olla rauhassa, eikä sen takapuolta olisi joka kuvassa.

Syysloma alkoi virallisesti sitten tänään. Olen siivoillut, syönyt, ja ennen kaikkea nukkunut pitkään. En tiedä mitään parempaa kuin nukkuminen. Eilinen meni lehtiä haravoidessa, kului siinä mukavasti 4 tuntia. Lihakset huutaa halleluujaah rankan ratsastuksen ja harvoinnin takia, ai mitenniin huono kunto.Tänään Riku tulisi käymään meillä, ja jotain. Ehkä piipahdetaan moikkaamassa Hennaa, mutta katsoo saanko luvan poistua kotoa, ja mitä mieltä Riku asiasta on. Hah.

Pigaluukki elämään

On niit parempiakin päiviä aina ollut. Pari viimestä päivää oon osannu olla vähän kärttynen.. mm. tänään kännykkä lensi seinään, hajotin kaapin oven. Kyllä, en ollut iloinen, olin harvinaisen äkänen, ja onneks kukaan ei eksyny tielle kysyy mikä siul on.
Pieni yllätys iskee ehkä nyt joillekkin nimitytäin positiivisiakin asioita sattuu (huonot vaa aina mainitaa ekana). Sain viimeinkin ajoluan, mutten korttia koska traktori korttia en oo vielä suorittanu. Minuahan siis ei enää saa jäämään kotiin. ;) Hmm.. ratsastukset alko taas, ei kovin hyvin, mutta kuitenkin hevosia taas en siis valita. Mitäköhän vielä. En tiedä. Elämä potkii nyt tarpeeks päähän, etten keksi oikein tuosta enempää. Voin kai ylistää nytkin kavereita. Mutten miehiä (tästä selitän joskus toiste). 

Hmm.. ei kai miulla muuta. Nopea pikakatsaus elämääni. Mutta siis ihmiset jos te haluatte tarkemmin tietää henkisenelämäni menoa voitte katsella miun tumblria. Koska addikti, niin siellä myös on sekaisenmieleni menot kuvina ja tekstin pätkinä. Siksi myös tää bloggauski taas vähän jääny. Varmaa tää koht jää taas jäähylle. Tai mistä sitä tietää.

Mopoilija

Taisi tulla eilen vähän valvottua, tai oikeastaan tänään. Nukkumaan 5.30 jälkeen, kun piti katsoa Skinsiä. Väsytti aika paljon tuossa päivemmällä ja tulinkin sitten takaisin nukkumaan, kunnes herätettiin syömään. Sitä ennen ajeltu hieman tolla crossilla. En muistanu miten kivaa se on, kun talvella ei sitä tullu ajattuu, ku renkaiden vaihto on...

Mitäs tykkäilette ulkoasusta, saati bannerista. Bannerin kanssa etsin jotain mahti ideaa, mutta en keksinyt muuta kuin tähti taivaan ja tikrun silmät. Aluksi piti muokata tiikeristä vaalea, ja sille siniset simmut, ja liittää se sitten vain tuohon tähti taivaaseen. Kyllä se menettelee niin kauan kunnes keksin hienomman kuvasen.

Eipä kai muuta elämää mullistavaa, paitsi, että vastatkaahan kyselyyn. Adiós. ;)