Safe Heaven

Ripari n.com

On käyty niin ratsastusleiri kuin rippileiri. Molemmat ovat loppupeleissä tämän kesän hyviä muistoja. :)

Rippileiri alkoi 21.6 ja kesti 1.7 asti. Kerron tästä sitten tarkemmin konfirmaation jälkeen. Harmittaa vain kun jätin typerys kameran kotiin, kun ajattelin, että riparista jäisi joka tapauksessa paha maku suuhun, joten mitä sitä kameraa kuluttamaan siellä. Jos pessimistit ovat täysiä idiootteja.

Ratsastuleiri taas alkoi joskus, ja päättyi joskus. :D Sain viettää aikaa ehkä yhden maailman hevosen kanssa ja hyvien tyyppien keskellä (vaikka meitä oli vain 5).

Huomenna värjäyttämään hiukset kampaajalle, ensimmäinen kerta ikinä ammattilaisella. Hassua, ja kallista, pyörryttää ajatus siitä kuinka kapea lompakko on sen jälkeen. Näen myös toivottavasti Hennaa ja Panua, ja tiedä sitten juhlistetaanko miun synttäreitä vai mitä myö keksitään tehdä keskustassa. Eli siis juu huomenna ikä taas muuttuu ja sen sisäistämiseen menee se yksi vuosi taas lisää. Pienenä sitä oli ihan innoissaan synttäreistä, nyt ei enää niinkään.

Pahoittelen kuvattomuutta seuraavaan kyllä niitä tungen. :) 

I'm too fat

Ei sitä voi olla kuulematta, varsinkaan naisten suusta. "Mie oon läski", "Kato näitä jalkoja, ja tätä mahaa", "Miun pitäs laihtua". Siitä ei pääse eroon, se on ku rutto. Sairaus ihmisten takaraivossa ja silmissä. Kaikista sydäntä viiltävintä on kun normaalipainoiset valittavat lihavuuttaan. Kuinka moni haluaa barbin muovisiin mittoihin? Kaikki naiset jos minulta kysytään. Kaikki rasva hus hus. Sinänsä sääli, että  ei ajatella kuin vain omaa ulkonäköä. Onhan se hyvä, että nyt edes ihmiseltä näyttää, mutta 500g on joillekin aivan liian luku lisänä puntarissa. Tämä ulkonäkö, oikestaan paino kriittisyys tarttuu.

En voi kieltää, että oma kroppa ei miellytä. Olen ylipainoinen, en kiistä. Koska olen ollut aina normaalia pyörempi, valitus painostaan ympärillä saa voimaan pahoin. Jos toiset haukkuvat itsensä maan rakoon normaalin painonsa takia... entäs minä? Vihaan keskustelua painosta, vihaan siitä koostuvia ohjelmia ja mainoksia. Kun yhdyn keskusteluun painosta ilmoitan olevani lihava ja mitä minulle vastataan "Et sie mikää läski oo, kato nyt näitä miun reisiä ja mahaa!" VOI JUMALAUTA! Toinen on miuta kaksikymmentä kiloa laihempi ja miun pitunen kutakuinkin. Olen ylipainoinen, tadaa. Eikä tämä ole sitä juuri, että kuvittelen, vaan



Ihmisiä on erikokoisia ja näköisiä. Ihailen itse normaalipainoisia ihmisiä, mutten näe muiden ylipainossa mitään monsteria, omassa peilissä se rasvamonsteri elää. Minulla on kaikki suhteellisen sopusuhtaisessa pituusmitassa, eli ei pitkiä jalkoja tai pitkää keskiruumista, vaan sopusuhtainen, mikä saakin läskin kertymään kaikkialle mutta huomattavasti. 

Peilissä miuta tuijottaa läskivuori. Ihminen joka peittyy rasvasta ja sen takia pyöreä ja poissa muotista. Peilikuva on painajainen joka päivä. Vihaan sitä ehkä kaikkein eniten tässä maailmassa, ja vihaan sitä mitä tunteita se herättää. 

Kun tässä olen valittanut omaa painoani, miksen tee asialle mitään? Tulen kuolemaan lihavana, ei minusta ole muuttumaan tästä. En edes jaksa ruveta puolustelemaan miksi olen lihava, minä vain olen heikko.

En tiedä miksi ihmeessä ajattelin tästä avautua juuri nyt, ja tällä tapaa, enhän pidä tämän ajattelustakaan yhtään. Purkautumisia taas tähän väliin. :)