Leville

Rambo

Se olis sitten huomenna Leville. Ei siinä mitään, skippaan koulun viimosen tunnin, eli ATK:n ja se sopii mainoisti, mutta että sitten 12h ajomatka määränpäähän. Onneksi nukun autossa todella hyvin, moni sanoo, että autossa on vaikea nukkua, minun tarvitsee vain sulkea silmät ja nukahdan. Yksin en tänne lähde, mutten kyllä perheenkään kanssa, vaan pikkuserkkuni ja tuon vanhempien kanssa.

Kaksi lihapullaa

 Ei pahemmin olla mitään valmiiksi suunniteltu, paitsi, että pitää saada kotipizzasta pizzat, 'kuutamo' ratsastukseen ja sitten laskettelemaan... ja elokuvia paljon elokuvia! Elikkä juu... koko aika on tavallaan laitettu jo lukkoon, mutta kuitenkin tätä turhaa aikaa on, mutta ihan hyvä sekin on. Toista kertaa rinteeseen, ja issikoilla ekaa kertaa ratsastamaan (vaikken koskaan ikinä ole ymmärtänyt miksi ihkutetaan millä hevosroduilla ollaan ratsastettu ja miten...) tai vaeltamaan sitten hevosilla. Katsoo nyt sitten. : ) Onneksi leffat ja kotipizza ovat tuttuja. Ja seura on mieluisaa.
Pikkuserkku ja mie ei olla koskaa oltu kovinkaan läheisiä, ennen ku löydettii toisemme samasta koulusta, samasta kaveripiiristä. Nyt ei enää vaa tuijoteta toisiamme, ja toivota, että toine sanoo jotain, nyt tuijotetaa toisiamme ja luetaa toistemme ilmeitä ja nauretaa. Voiko niin sanoa? Vois sanoo, että tälläselle epäsosiaalipaskalle on ihme, että tavallaan tutustuin ihmiseen niin nopeasti, ja mikä ihmeellisintä siitä tuli miulle yks tärkeimmistä. Harmi, ettei se voi lukee, tätä ku ei tiiä tätä blogia.. mutta toivottavasti oon sille yhtä rakas pikkuserkkuperse. :)

Moni miettii miksi helvetissä sinne kylmään... jos siellä nyt edes vilposa on. Minä pidän talvesta, jos saisin päätää voisin muutta tuonne pohjoseen, mutta toistaseksi ikä, koulu jne. pitää miut täällä.
Kerron sitten palattua millaista oli meno ja niin edelleen. Koska toivon, ettei aikaa jää yhteen mitään sanomattomaan pitkään postaukseen. 

Hyvät viikonloput kaikille kun en niitä nyt pääse toivottamaan! ;)

Lakettelemassa

Mieli on ku tuuliviiri. Eilen olin onnessani hevosen selässä, ja tänään päätin lupauksen itelleni joka pitää. Lopetan ratsastuksen kesällä, leirin jälkeen. Hevoset on tietty tärkeitä miulle, ja ne kohentaa miun mielialaa huomattavasti. Mutten tahdo pilata hevosia, joten jätän ratsastuksen. Voisi toki jatkaa talli hommilla, mutta sitten suren liikaa lopettamista. Joten unohdan sitten koko konit kokonaan.

Elikkäs tänään kävin laskettelemassa. Ensimmäistä kertaa ikinä laskettelu suksilla ja niissä 'isoissa' mäissä. Okei menin aluksi hyvin loivaa makea ja naruhissillä. Keh keh... Kaveri opetti siis laskettelemaan. Oli varmaan koomista kun minähän en osaa siis oikein luiseluhiihtoa, niin tönötän siellä sellaista urahiihtoa eteenpäin. Pari kertaa kun kaaduin, tai jarrutin mäkeen, piti kaverin kanssa tapella tulenko sieltä sitä loppu matkaa alas, vai enkö tule. Mutta tiesin, että joko jäähän siihen ja kuolen paikoilleni, tai sitten vain laskean aluksi. Syy miksi usein kaaduin oli kun menin niin pirun hitaasti. 5vuotiaatkin lasketteli paremmin kuin minä.
Tunti meni ja rupesin pysymään pystyssä, oli pitkä aika. Olen hidas oppimaan. Laskettelu oli yllättävän kivaa, vaikka marisin pitkään ennen koko tätä päivää, kuinka laskettelu on sitä ja tätä. Mutta kivaa se oli. Vois mennä uudestaaki, vaikka tuunkin menemään luultavasti 2vk päästä leville. Samainen kaveri on sinne nyt raahaamassa, omalle mökillee sinne. Käydää varmaa myös issikkavaelluksella, mutta pitää nyt kattoa.

Runnoin jo entisestään paskana olevan polveni, ja eilen vissiin sijoiltaan lähtenyttä kättäni. Taino käsi lähti eilen sijoiltaan ennen ratsastusta, ja kärsin siitä sitten tähän päivään asti. En tiedä onko se varmasti sijoiltaan, vai kuvittelenko vain. Helvetin kipeä se on, ja kun siitä tuli kipeä kuului mukava naksahdus/rusahdus. Nyt se on kipeä, ja en voi nostella sitä pahemmin ylös päin. Mutta ennenkin olen kipua sietänyt, joskus jopa nautin siitä.

Olikohan muuta? Aivan, oltii mäessä joskus kymmeneltä? Tai kaksikymmentä yli. Sitte lähettii jossaki varttia yli kaks. Oltii siis sinänsä aika pitkää. Kun sanoin, että tää ei onnistu, vähänkö hölmöä. Kaveri totes, että poiski voidaan lähteä. No ei kun tahoin lasketella. Kannattaa tehdä minun kanssa uusia asioita. Hah. Iskä ja äitee totes (ne on lasketellu joskus mut lopettivat noin 10vuotta sitte kävivät iha ulkomaillaki laskettelemassa), että varmasti tykkäisin. Intin vastaan. Mutta nyt täytyy todeta, ne oli oikeessa.

Täytyy muistaa minusta ei tule kuitenkaan himo lasketteliaa, ja minua ei saa yksin mäkeen. Ja hmm... no... suosittelen kaikkia kokeilemaan kerran elämässään, vaikka se voi aluksi sattua kun kaatuu. Itse yhdessä vaiheessa tulin selkä meno suuntaa, oikeastaan perse. Perse oli kohden taivasta minulla oli kädet maassa, ja liu'uin taakse päin mäessä. Oli varmaan koomista. Sitten taisinkin jotenkin rönähtää mahalleni. '


Okei ei minulla muuta bye bye o/